Julkaistu alunperin Sanansaattajassa pääsiäisenä 2022

Ristillä ­­on vaikea hengittää. Sitäkin vaikeampaa ristillä on puhua. Ristiinnaulitun keho on taivutettu asentoon, jossa hengittäminen vaatii ponnistelua tukeutuen kivuliaasti jalat ja kädet lävistäviin nauloihin. Todennäköisesti kuolema saapuu lopulta pitkän kamppailun jälkeen tukehtumalla. Voi siis päätellä, ettei siinä tilanteessa ole varaa yhteenkään turhaan sanaan.

Raamattuun on tallennettuna seitsemän lausahdusta, jotka Vapahtajamme Jeesus sanoi riippuessaan ristillä. On käsittämätöntä rakkautta, että hän puhui noiden tuskiensa keskellä ylipäätään mitään. Loppua kohden lyhenevät lauseet avaavat meille sitä, millainen Vapahtajamme on ja mitä hän koki noiden tuntien aikana, jolloin koko ihmiskunnan kohtalo ratkaistiin.

1. ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34)

Kun Jeesusta tuomittiin, hän vaikeni syyttäjiensä edessä, eikä puolustanut itseään, mutta kun hänet oli ristiinnaulittu, hän puolustikin niitä, jotka olivat hänet ristiinnaulinneet, ja rukoili näiden puolesta. Profeetta Jesajan kirjassa tilannetta kuvataan edeltä käsin:  

”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,

ei hän suutansa avannut.

Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,

niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,

ei hänkään suutansa avannut. […]

Hän otti kantaakseen monien synnit,

hän pyysi pahantekijöilleen armoa.” (Jes. 53:7,12)

Tällainen Vapahtajamme on. Hän ei väistä edes suurinta kärsimystä, eikä kärsimyksenkään keskellä yritä säästää omaa nahkaansa, vaan käyttää vähäiset voimansa syntisten puolustamiseen Jumalan edessä. Voit luottaa siihen, että näin hän tekee edelleen. Hän ei muutu. Olivatpa sinun syntisi kuinka suuret tahansa, hän puolustaa sinua Isän edessä tälläkin hetkellä ja rukoilee puolestasi.

2. ”Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa!” (Luuk 23:43)

Ristillä Jeesus kuulee enimmäkseen pilkkaa ympärillään, kunnes yllättävältä taholta – viereiseltä ristiltä – kuuluu rukous: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.»

Jeesus ei kysy rikollisen ansioluetteloa, koska tietää, ettei siitä löytyisi mitään kelvollista. Tämä ainoastaan kääntyy Jeesuksen – vierellään henkihieverissä riippuvan ja sitä enne verille ruoskitun miehen – puoleen, ja ilmaisee uskovansa hänen kuninkuuteensa. Rikollinen taatusti tietää, että ristiinnaulituilla on tapana kuolla eikä nousta valtaistuimelle. Miten hän tuli uskoon? Kuinka hän vakuuttui siitä, että viereiselle ristille tuomittu Jeesus on todella kuningas, jolla on todellinen kuolemankin voittava valtakunta? Ehkä Jeesuksen olemuksessa oli jotain sellaista, joka sai hänet ottamaan todesta Pilatuksen kirjoituttaman kyltin ”Jeesus Nasaretilainen juutalaisten kuningas”. Tai ehkäpä Jeesuksen rukous ristiinnaulitsijoidensa puolesta oli jotain sellaista, mikä upposi häneen syvemmin kuin ne naulat, joiden varassa hän parhaillaan roikkui.

Kuinka vakuuttuminen olikin tapahtunut, tuossa tilanteessa rikollinen lienee ollut ainoa ihminen maan päällä, joka on pitänyt Jeesusta kuninkaana, jolla on tulevaisuutta. Jeesus kuulee tämän uskossa lausuman rukouksen ja lupaa olla hänen kanssaan paratiisissa jo samana päivänä.

Tällainen Vapahtajamme on. Hänellä oli aikaa kuulla rikollisen rukous, vaikka tämä ei ollut koko elämänsä aikana tehnyt mitään ansaitakseen sen, eikä pystynyt enää tekemään mitään osoittaakseen kiitollisuuttaan hänelle. Voit luottaa siihen, että näin hän tekee edelleen. Hän ei muutu. Tälläkin hetkellä hänellä on aikaa kuulla sinun rukouksesi. Tänäänkin hän lohduttaa sinua sillä, että sinut kutsutaan iankaikkiseen elämään, vaikka ansioluettelossasi ei lukisi muuta kuin rikoksia.

3. ”Nainen, tämä on poikasi!”[…] ”Tämä on äitisi!” (Joh 19:26-27)

Ristillä Vapahtajamme ei käperry itseensä ja omaan kärsimykseensä, vaan huomaa äitinsä ja opetuslapsensa Johanneksen ristin juurella. Hänen elämänsä tässä maailmassa ei enää pitkään jatku, mutta heidän jatkuu. Jeesus rakasti omiaan loppuun asti ja kunnioitti äitiään delegoimalla Johannekselle tehtävän huolehtia tästä.

Uskovankaan elämä ei ole pelkkää hengellisyyttä, vaan tarvitsemme inhimillistä huolenpitoa ja rakkautta. Jeesus osoitti, ettei hän ole kiinnostunut pelkästään huolehtimaan meidän tulevasta elämästämme iankaikkisessa taivaallisessa valtakunnassa, vaan hän tahtoo pitää huolta meistä myös tässä elämässä.

Tällainen Vapahtajamme on. Hän huolehti omiensa maanpäällisestä elämästä vielä silloinkin, kun hänen omansa on päättymässä.  Hän ei muutu. Voit luottaa siihen, että hän välittää sinun arjestasi ja sen vaikeuksista tänäänkin.

4. ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt 27:46; Mark 15:34)

On jo iltapäivä. Puolen päivän aikaan alkanut pimeys on kestänyt kolme tuntia, kun Jeesus huutaa Psalmin 22 sanoin ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Hänen päällään on koko ihmiskunnan synnin ja pimeyden paino. Hän kantaa Jumalan vihan, joka kohdistuu meidän pahuuteemme, ja joutuu siksi Jumalan hylkäämäksi. Sen yksinäisempi ei kukaan voi olla. Psalmin 22 aloitussanat johtavat meidät koko psalmiin, joka avaa meille Jeesuksen kokemuksia ristillä:

 ”Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:

»Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.

Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!»” (Ps. 22:7-9)

Tällainen Vapahtajamme on. Hän suostui Jumalan hylkäämäksi. Hän suostui tähän meidän kannaltamme autuaaseen mutta hänen kannaltaan karmeaan vaihtokauppaan. ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:21, UT38) Niin paljon hän sinua rakastaa. Hän ei muutu. Voit luottaa siihen, että hän ei sinua hylkää.

5. ”Minun on jano” (Joh 19:28)

Ristillä Jeesus ei ainoastaan siteerannut Psalmia 22, hän eli sitä todeksi. Psalmi jatkuu: ”Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.” (Ps. 22:16) Suun kuivuminen ja voimakas jano ovat seurausta voimakkaasta verenvuodosta. Ristille oli naulittu todellinen ihminen ja kuitenkin todellinen Jumala. Häneltä, joka lahjoittaa meille kaiken, puuttui itseltään kaikki muu kuin kärsimys. Janoonsa hänelle tarjottiin etikkaa Psalmin ennustuksen mukaisesti (Ps 69:22).

Meille janoisille hän tarjoaa elävää vettä. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37-38)

Tällainen Vapahtajamme on. Hän ei väistänyt ruumiillista kärsimystä, jossa hänet riisuttiin kaikesta inhimillisestä voimasta. Hän otti ristille meidän janomme, jotta voi avata meille elävän veden virrat. Hän ei muutu. Mitä sinä tällä hetkellä janoatkin, voit luottaa siihen, että Vapahtajasi tietää, miltä sinusta tuntuu ja pystyy auttamaan sinua.

6. ”Se on täytetty!” (Joh 19:30)

Nämä ovat Jeesuksen viimeiset ihmisille osoitetut sanat ristillä. Kuinka yksinkertaiset ja ihanat ne ovatkaan!  Niissä lienee evankeliumi kaikkein kiteytetyimmässä muodossa. Se on täytetty. Ei mitään lisäehtoja, ei mitään selityksiä, vaatimuksia tai muttia. Se on täytetty.

Jeesus ilmaisee, että hän on suorittanut Jumalalta saamansa tehtävän maan päällä loppuun. Hän on täyttänyt Jumalan lain vaatimukset sekä noudattamalla sen määräyksiä että antamalla täydellisen uhrin meidän puolestamme, jotka emme ole niitä pystyneet täyttämään. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room. 8:1 ) Pelastus on täydellinen ja valmis.

Tällainen Vapahtajamme on. Hän ei jättänyt pelastustyötään puolitiehen. Hän ei jättänyt sovittamatta ainuttakaan syntiäsi. Voit luottaa siihen, että millaiset lankeemuksesi ovatkin, ne ovat jo olleet Jeesuksen päällä ristillä. Tämä ei koskaan muutu. Aina kun huomaat itsessäsi uuden synnin ja viet sen hänelle, hän vastaa: ”Se on täytetty! Tämänkin synnin olen täysin sovittanut verelläni.”

7. ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk 23:46)

Kolme tuntia kestäneen pimeyden halkoo kaksi voimakasta ääntä. Ensin temppelin paksu esirippukangas repeää auki ylhäältä alas ja kaikkein pyhin tulee näkyviin. Enää mikään ei voi erottaa katuvaa syntistä Pyhästä Jumalasta. Tämän jälkeen Jeesus huutaa ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” ja henkäisee viimeisen kerran.

Piina on päättynyt, ihmiskunnan synnin rangaistus on kärsitty. Jeesus jättää henkensä Isän käsiin. Hänen ruumiinsa päätyy hänen ystäviensä käsiin ja hautaan suuren kiven taakse, mutta hänen henkensä on Isän käsissä, Isän, joka ottaa hänen uhrinsa vastaan.

Siunattua pääsiäistä!