Tältä sivulta löydät Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen täysistunnoissa pitämäni puheenvuorot uusimmasta vanhimpaan.

Täysistunto keskiviikkona 10.5.2023 klo 09:00 Uskonnonvapauden edistäminen maahanmuuttajien parissa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat,

Kiitän Heidi Zittingiä hyvästä yhteistyöstä aloitteen valmistelussa sekä lukuisaa allekirjoittajien joukkoa.

Vuoden 2015 laajamittaisen maahantulon seuraukset alkoivat näkyä pian seurakunnissa, kun maahamme saapuneita turvapaikanhakijoita alkoi kääntyä kristityksi.

Työssäni Helsingin Luther-kirkolla olen kuullut ja nähnyt hyvin monenlaisia tarinoita siitä, millaisia seurauksia kristityksi kääntymisestä voi aiheutua maahanmuuttajalle.

Erityisesti mieleen on jäänyt yhden veljen tilanne muutama vuosi sitten. Hän tuli näyttämään minulle isänsä lähettämiä Whatsapp-viestejä, kun hänen sukulaisensa Irakissa olivat kuulleet, että hänet on kastettu kristityksi. 

Viesteissä ollutta arabiankielistä tekstiä en ymmärtänyt, mutta sen sijaan niihin liitetyt kuvat ja pään irtileikkausvideo olivat hyvin selkeitä. Näin oli tarkoitus tehdä myös tälle nuorelle miehelle. Sitä varten isä oli lähtenyt matkalle kohti Suomea ja oli tuolla hetkellä mahdollisesti jo Kreikassa. 

Autoin häntä ottamaan yhteyttä Suojelupoliisiin, eikä isä päässyt koskaan Suomeen asti toteuttamaan uhkauksiaan. Tässä tilanteessa uhka otettiin todesta ja siihen puututtiin. Vaikuttiko asiaan se, että yhteyttä Supoon otti suomalainen nainen eikä maahanmuuttaja itse?

Meidän, jotka tässä salissa istumme, voi olla vaikea eläytyä siihen tilanteeseen, joka monilla kirkkomme yhteyteen kastetulla maahanmuuttajalla on.

Moni heistä joutuu elämään vuosikausia pelossa turvapaikkaprosessin pitkittyessä. He ovat todellisessa hengenvaarassa, mikäli heidät palautetaan takaisin sellaiseen kotimaahan, jossa kääntymyksestä voi seurata kuolemanrangaistus joko sukulaisten tai valtion toimesta. Tähän asiaan on muun muass Suomen ekumeeninen neuvosto ottanut kantaa 2019.

Tämän lisäksi he voivat kuitenkin olla eri asteisen väkivallan ja uhkailun kohteina myös täällä Suomessa. Valitettavan monella tähän liittyy kokemus siitä, etteivät viranomaiset ota todesta heidän kokemaansa uhkailua ja väkivaltaa, vaikka näiden tulisi turvata yhtälailla maahanmuuttajien kuin suomalaistenkin uskonnonvapauden toteutuminen.

On tärkeää, että kirkko puolustaa näitä vaikeassa asemassa olevia Kristuksen kalliisti lunastamia sisaria ja veljiä, emmekä jätä heitä yksin. Kun yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet.  Merkittävin tuki annetaan ruohonjuuritason kohtaamisissa, mutta tuki on tarpeen myös täältä kirkon ylätasolta. 

Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 10 säädetään näin:

“Herra, teidän Jumalanne, […] rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista.” (5. Moos. 10:17-19)

Tänä vuonna vietetään Suomessa uskonnonvapauden 100-vuotisjuhlaa, mutta silti uskonnonvapaus ei toteudu riittävästi vielä kaikkien kohdalla. 

Esitämme aloitteessa, että kirkon tulee ottaa aktiivisempi rooli maahanmuuttajien uskonnonvapauden puolustamisessa. Esitämme toimeen ryhtymistä sekä selvittämällä uskonnonvapaustilannetta kirkon piirissä että viranomaistyön ja uskontodialogin vahvistamisella.

Kiitos!

Täysistunto perjantaina 11.11.2022 klo 10:00
Evankelinen lähetysyhdistys – ELY ry:n hyväksyminen kirkon lähetysjärjestöksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat.
Aavikon tai laatoitetun kivipihan elämää on huomattavasti helpompi hallinnoida kuin rönsyilevää
puutarhaa.
Suomalaisten tekemä lähetystyö on syntynyt kansamme syvästä ja runsaasta lähetysrakkaudesta ja muodostunut moniksi kansalaisjärjestöiksi niin ev.lut. kirkon sisä- kuin ulkopuolella. Kansamme saamat hengelliset siunaukset ovat kantaneet ja kantavat hedelmää aina maan ääriin asti.
Perustevaliokunnassa tekemästämme mietinnöstä käy ilmi pitkä prosessi, jonka myötä kirkkomme on kasvanut taitavaksi puutarhuriksi, joka saa runsaan kasvuston mahtumaan samaan puutarhaan kasvamaan ja tuottamaan hedelmää. Puutarha on runsas, mutta ei villiintynyt. Kirkolla on jo toimivat työkalut rönsyjen hallitsemiseen. Kuten mietinnössä ja puheenjohtaja piispa Revon puheenvuorossa todettiin, arviointia kokonaisjärjestelmästä tehdään joka tapauksessa ilman sitä koskevaa erillistä pontta. Ja tästä tulee myös dokumentointi sitten
kirkolliskokouksellekin.
Nyt olemme arvioineet ensisijaisesti puutarhaan kasvanutta uutta versoa. Elyn kohdalla eniten harkintaa tarvittiin lähetysjärjestöksi hyväksymisen kriteerin 2.2 kohdalla, järjestön tarpeen kirkon lähetystehtävän toteuttamiseksi. Onko verso riittävän vahva ja elinvoimainen, onko sillä omat juuret ja oma paikka puutarhassa? Olemme todenneet, että kyllä on. Ja siksi esitämme Elyn hyväksymistä lähetysjärjestöksi.
Henkilökohtaisesti iloitsen siitä, että sekä lähetystyö että evankelisen liikkeen rooli kirkkomme lähetystyössä vahvistuvat tämän myötä. Ehkäpä iloisia Siionin kanteleen lauluja lauletaan jatkossa aiempaa useammassa seurakunnassa. Muistutan samalla siitä, että Elyn kutsuminen kirkon lähetysjärjestöksi tarkoittaa meille myös velvoitetta rukoilla sen puolesta. Siunataan sitä työtä, jota he tekevät.
Keskustelua valiokunnassa käytiin, kuten tässä on jo mainittu, Elyä enemmän lähetystyön kokonaisjärjestelmästä. Joillekin rönsyilevä puutarha voi olla kauhistus. Ja asia ehkä haluttaisiin ratkaista niin, että kutsutaan paikalle kaivuri, kaivetaan kasvusto pois ja jätetään pihaan yksi puu ja laatoitetaan koko muu tontti. Minä pidän enemmän rönsyilevästä puutarhasta, koska siinä on elämää.
Tätä näkemystä myös mietintömme heijastaa ja siksi kannatan pohjaesitystä

Täysistunto torstaina 10.11.2022 klo 9:35
Aineiston tuottaminen moninaistuvan hengellisyyden tueksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat,
Lämmin kiitos käsikirjavaliokunnalle mietinnöstä. Se antaa kirkkohallitukselle hyvän evästyksen aineiston kokoamiselle ilman, että kustannuksia tulee merkittävästi lisää. Erityisesti iloitsen mietinnön toteamuksesta että Raamatun sana on keskeinen kristillisessä hiljaisuuden viljelyssä.
”Tarkoitus ei ole hiljentymisessä itsessään vaan kuulostelussa mitä Jumala meille puhuu ja millaiseen toimintaan hän tässä maailman ja elämäntilanteessa meitä kutsuu.”
Nostaisin esiin vielä yhden näkökulman, joka ei nouse mietinnössä esiin, mutta jonka toivon kirkkohallituksen ottavan kuitenkin huomioon. Monien tämän ajan ihmisten suurimpia kipukohtia ei ole niinkään hektinen ja kiireinen elämä vaan yksinäisyys. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Yksinäinen ihminen ei välttämättä kaipaa elämäänsä yhtään enempää hiljaisuutta vaan pikemminkin tilanteita, joissa voi keskustella ja rukoilla yhdessä toisten ihmisten kanssa elämän tärkeimpien asioiden äärellä.
Siksi toivon että sivuille kootaan myös pienryhmämateriaalia, jota seurakuntalaiset voivat hyödyntää omissa raamattu- ja rukouspiireissään.
Mietinnössä todetaan että valmista materiaalia on olemassa. Näin on myös pienryhmämateriaalin kohdalla. Nostan yhden esimerkin, Ilosanomapiiri.fi-sivuston laaja materiaali on teologialtaan selkeän luterilaista ja kenen tahansa helposti käytettävissä. Evankeliumi ja autuas vaihtokauppa kirkastuvat joka tekstistä. Kaiken lisäksi materiaali on sivustolla käännettynä 34:lle eri kielelle, muun muassa ukrainaksi ja arabiaksi, joten se voisi
palvella seurakuntia myös maahanmuuttajatyössä.
Kiitos.

Täysistunto tiistaina 8.11.2022 klo 9:00
Siunauksen signaalit – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko – Lähetekeskustelu
jatkuu

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.
Kiitos Kirkkohallitukselle tulevaisuusselonteosta. Tässä on käytetty jo monta hyvää puheenvuoroa, ja nostan esille vielä pari asiaa.
Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Tämä lausahdus jäi pyörimään mieleeni, kun luin tätä tulevaisuusselontekoa, tai Magdalan Marian sanat: ”ovat vieneet Herran pois, emmekä tiedä minne hänet on pantu.”
Selonteossa paras näyttää hukkuneen monen sinänsä hyvän asian alle. Siinä on kyllä hyödyllistä tietoa siitä, minkälaisessa toimintaympäristössä kirkko rakentaa tulevaisuuttaan. On tietysti tarpeen tuntea maasto, jos aikoo suunnistaa johonkin, mutta sen lisäksi pitää myös tietää, minne on menossa.
Tosin on hyödyllisempää kuunnella ihmisiä paikallisella tasolla, koska toimintaympäristö Kainuussa on aivan toisenlainen kuin Helsingissä, ja toimintaympäristö Itä-Helsingissä on aivan toisenlainen kun Kampissa.
Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Miten tämä näkyy?
Kirkon sanoman ydin ei ole se, että me pelastamme teoillamme maailman, vaan se, että Kristus on pelastanut maailman verellänsä. Kuinka kirkko voisi kirkastaa sanomaansa tässä asiassa, koska siitä mitä Jeesus TEKISI voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun on ensin kerrottu mitä Jeesus TEKI?
Kirkolla ei ole tulevaisuutta, jos evankeliumin aarre piilotetaan kaunopuheisen lakihenkisyyden alle tai jos kirkkoa ei enää erota monista hyvää työtä tekevistä maallisista järjestöistä. Niin tänään kuin tulevaisuudessa elävä usko lahjoitetaan meille Jumalan sanan ja sakramenttien kautta. Ja jos nuoria aikuisia ei tavoiteta sanan ja sakramenttien yhteyteen, niin peli on menetetty.
Toiseksi huomioni kiinnitty siihen miten kirkosta puhutaan. Selonteosta heijastuu virkamiesinstituutio, joka välillä jalkautuu signaalihuoneisiin hetkeksi kuuntelemaan työnsä kohteita, jotta voi tämän pohjalta kirjoittaa vaaditun asiakirjan. Eli todellinen yhteisöllisyys on kateissa. Toki tämä ei kerro siitä mikä tilanne voi olla paikallisella tasolla seurakunnissa, mutta tästä asiakirjasta heijastuu tällainen kirkko, kirkkonäkemys tai instituutio. On kirkon elinehto, että tällaisesta itseymmärryksestä päästään eroon.
Jos messu mielletään vain yksisuuntaisena vieraannuttavana julistustapahtumana, olisiko syytä mieluummin pohtia, kuinka siitä saadaan vuorovaikutteinen Jumalan perheväen tapaaminen, eikä sitä kuinka messusta saataisiin vieläkin kehällisempi toimintamuoto seurakunnissa kuin mitä se on jo nyt?
Messu on edelleen kirkon ainoa toimintamuoto, jossa kaikki armonvälineet ovat tarjolla hengellisen elämän rakentamiseksi. Rakkaus kirkkoa kohtaan kasvaa rakkaudesta kirkon Herraa kohtaan.
Toivon, että valiokunta ottaa haasteen vastaan ja pohtii mietinnössään kuinka kirkon tulevaisuus rakennetaan kirkon keskeisimmän sanoman, Kristuksen sovitustyön, ympärille ja toiseksi, kuinka messu rakennetaan yhteisölliseksi ja tavoittavaksi seurakunnan elämän keskukseksi.
Kiitos.

Täysistunto perjantaina 6.5.2022 klo 10:00
Evankelioimistoiminnan vahvistaminen kirkossa

Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajakollegat.
Lämmin kiitos käsikirjavaliokunnalle mietinnöstä. Olette selvästikin jopa perusteellisempia kuin me perustevaliokunnassa. Kiitos siitä. Meillä on nyt käsissämme varsin mittava ja kattava paketti evankelioimisen teologiaa. Mutta kuinka tämä arvokas työ saadaan käytäntöön, niin että selkeä evankeliumi Jeesuksen ristinuhrista on aidosti jokaisen ulottuvilla?
Herätin jo lähetekeskustelussa kysymyksen, mitkä ovat kirkon työntekijöiden todelliset valmiudet evankelioida. Tämän hetkinen teologikoulutus yliopistossa ei siihen valmenna. Entä mitkä ovat työntekijöiden valmiudet kouluttaa ja valtuuttaa seurakuntalaisia evankelioimiseen?
Mietinnössä todetaan, ettei kirkon koulutusjärjestelmissä anneta riittävästi valmiuksia tavoittavaan ja evankelioivaan työhön. Seurakuntia tulisi rohkaista evankelioivaan työtapaan. Myös evankelistan kutsumukselle ja evankelistoille on seurakunnissa oma paikkansa, heille tulisi antaa tilaa kirkossa.
Nämä ovat tärkeitä huomioita. Viidennen ponnen mukaan piispainkokouksen tulisi selvittää, miten evankelioimisen opettaminen liitetään läpäisyperiaatteella kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden koulutukseen.
Toivon että piispainkokous pohtii tätä hyvin käytännönläheisesti. Erityisesti kirkon piirissä toimivista herätysliike- ja lähetysjärjestöissä on tähän liittyen paljon osaamista, jota on hyvä hyödyntää koko kirkon parhaaksi.
Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.5.2022 klo 18:15
Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta

Kiitos arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.
Valiokuntatyöskentely tämän aloitteen parissa oli odotetusti työläs, vaikka emme sentään 37 kertaa kokoontuneet. Eniten aikaa taisi kulua siitä väittelemiseen, että mitä aloitteella oikein tarkoitetaan. Jopa aloitteen allekirjoittajilla on tulkinnasta eriäviä näkemyksiä. Johtuuko tämä aloitteen huolimattomasta valmistelusta vai yritetäänkö ¾ määräosaenemmistön vaatimus välttää tai väistää epäselvyyden kautta? Olipa syy monitulkintaisuuteen mikä tahansa, meillä ei ole mitään syytä siirtää sitä piispainkokouksen ongelmaksi. Ei edes lähettämällä aloitetta tälle tiedoksi.
Kirkolliskokous teki 2018 avioliittoratkaisun yhteydessä kattavat teologiset selvitykset kirkon avioliittokäsityksestä. Korkein hallinto-oikeus on todennut yksiselitteisesti, mikä on kirkon laillinen ja voimassa oleva avioliittokanta. 2020 piispainkokous on kirjeessään todennut, että avioliittokäsityksen muuttaminen edellyttäisi kirkolliskokouksen ¾ määräenemmistön päätöksen.
Ajatteleeko joku ihan tosissaan, että tässä asiassa on jokin kivi vielä kääntämättä?
Seitsemän valiokuntamme jäsentä jätti mietinnön ponsiin liittyvän eriävän mielipiteen. Olen myös yksi allekirjoittajista. Toteamme, että aloite on sekä Raamatun ja luterilaisen opin vastainen ja myös kirkolliskokouksen päätöksen vastainen ja sen takia sitä ei tule edistää.
Kirkko ei pääse eteenpäin niin kauan, kuin keskustelu pyörii avioliittokäsityksen muuttamisen ympärillä. Aloite pyrkii suuntaamaan piispojen huomion edelleen tähän samaan suuntaan eikä siten tuo mitään sellaista uutta, johon piispojen kannattaisi käyttää arvokasta aikaansa.
Samaan aikaan osa papistosta on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja pyyhkinyt kirkolliskokouksen päätöksellä pöytää. Osa seurakunnista on ilmoittanut tarjoavansa tilojaan tälle laittomuudelle. Näinkö kirkossa todella suhtaudutaan yhteisiin päätöksiin? Vaikuttaa siltä, että piispoilla olisi melkoisesti työtä sitouttaa omaa papistoaan kirkon avioliittokantaan.
Sen sijaan, että piispainkokous pyrkisi löytämään keinoja avioliittokäytännön muuttamiseksi, sen tulisi laittaa sekä kädet ristiin että viisaat päät yhteen siinä, kuinka kirkollinen yhteys voidaan säilyttää tässä tilanteessa, jossa eri avioliittokäsitykset jakavat kirkkoa näin rajusti.
Kuinka vahvistaa sitä, mikä meitä yhdistää? Kuinka viestiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville yhtäläistä jokaiselle Jumalan kuvaksi luodulle kuuluvaa ääretöntä ihmisarvoa pitäen kuitenkin kiinni kirkon avioliittokäsityksestä ja seksuaalietiikasta? Kuinka pitää kirkon yhteydessä ne seurakuntalaiset, jotka nyt harkitsevat kirkosta eroamista, kun heidän seurakuntansa on ilmoittanut antavansa tilojaan samaa sukupuolta olevien vihkimiseen?
Tässä on piispainkokoukseen riittävästi pähkinää purtavaksi, ja ei ole syytä siten rasittaa piispainkokousta ylimääräisillä tehtävillä näiden lisäksi.
Näistä syistä aloite tulee jättää raukeamaan ja piispainkokousta tulee pyytää jatkamaan työskentelyä kirkollisen yhteyden säilyttämiseksi eri avioliittonäkemyksistä huolimatta. Näin ollen tulen kannattamaan edustaja Juntusen vastaesitystä mietinnön ponsiin siinä vaiheessa, kun se on sitten virallisesti mahdollista.
Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.5.2022 klo 9:00
Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.
Ei kai kirkossa tilanne ole niin vakava, että ei osata tehdä mitään ilman kirkkohallituksen ohjeistusta ja suunnitelmaa? Että nyt jos tämä suunnitelma ei koske kaikkea mahdollista seurakunnan toimintaa, niin seurakunnissa katoaa yhtäkkiä taito ottaa toiset ihmiset huomioon siellä arjen tasolla. En usko että tilanne on sentään näin katastrofaalinen, vaan kyllä se paras osaaminen ihmisten kohtaamiseen on juuri siellä ruohonjuuritasolla, eikä se katoa mihinkään vaikka uskonnonharjoitusta ei tähän sitten sisällytetäkään tähän suunnitelmaan.
Mielestäni edustaja Palmun esittämien perustelujen lisäksi on erittäin hyvät juridiset perusteet sille, miksi yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen. Nimittäin yhdenvertaisuuslaissa puhutaan myös vakaumukseen perustuvasta yhdenvertaisuudesta, ja kun kirkko on kirkko, niin luonnollisesti esimerkiksi ehtoollisen jakaminen on sellainen, että se kohdistuu niihin, jotka ovat luterilaisen kirkon jäseniä ehkä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Eli kirkolla ei ole samanlaista velvollisuutta – ja seurakunnilla – jakaa ehtoollista vaikkapa muslimeille tai buddhalaisille. Mikäli yhdenvertaisuuslaki laajennettaisiin koskemaan uskonnonharjoitusta niin myös tämä kysymys täytyisi silloin ajatella uusiksi. Eli tämä on hyvä ja viisas rajaus.
Kiitos.

Täysistunto tiistaina 3.5.2022 klo 11:00
Aineiston tuottaminen moninaistuvan hengellisyyden tueksi

Kiitos arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat,
tässä aloitteessa on erittäin tärkeä tavoite. Eli se, että resursseja hengellisen elämän rikastuttamiseen kootaan kirkossa laajempaan jakeluun. Kirkkomme herätysliikkeiden runsas julistuksellinen materiaali on myös tällä hetkellä hajallaan eri sivustoilla. Mikäli aloitteen tavoitteena on koota aineistoa moninaistuvan hengellisyyden eikä vain yhdenlaisen hengellisyyden tueksi, niin pyydän valiokuntaa pohtimaan myös sitä, kuinka herätysliikkeiden hengellisiä aarteita saadaan mukaan näille sivustoille. Ja lisäksi kannatan myös lämpimästi edustaja Räsäsen ehdotusta lapsiperheiden huomioimisesta.
Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 10.11.2021 klo 15:00
Kommentti, kyselytunti

Kiitos, puheenjohtaja.
Mun pitäisi varmaan olla tosi mielissään tästä kohderyhmämäärittelystä, kun itse kuulun siihen kohderyhmään. En ole millään muotoa äijä, enkä muutenkaan ole ulkopuolella, vaan kuulun juuri tähän kohderyhmään. Kuitenkin, kyllä mullakin särähti korvaan tämä aika pahasti, ja nythän se on julkinen asia, kun se on täällä sanottu, että tämmöinen kohderyhmä on määritelty, joten sitä on turha enää piilotella.
Toivon, että asia korjataan mahdollisimman pian. Ainakin meillä Vantaalla on tilanne ollut se, että kun perustetaan näitä toimikuntia, joissa sitten pitää huolehtia sukupuolikiintiöistä, meillä on vaikeus löytää riittävästi miehiä niihin eri tehtäviin.
Eli toivoisin, että miehet rohkaistuu myös äänestämään ja olemaan ehdolla näissä tulevissa vaaleissa, eikä tällaisia sukupuoleen perustuvia rajauksia tehdä ainakaan kirkon taholta.
Kiitos

Täysistunto keskiviikkona 10.11.2021 klo 9:00
Edustaja-aloite 8/2021 kirkolliskokoukselle: Evankelioimistoiminnan vahvistaminen
kirkossa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat.
Kiitos edustaja Simojoelle tästä aloitteesta, jonka allekirjoittajiin mielellään liityin ja ihan ajoissa. Ja kiitos myös tästä erittäin monipuolisesta ja hyvästä keskustelusta. On suorastaan mahtavaa, että me keskustellaan tässä salissa näin tärkeästä aiheesta. Täällä on hyvä olla, pitäisikö rakentaa maja?
No, en ole mikään kalastaja varsinaisesti, mutta sen verran tiedän kalastamisesta, että erilaiset kalat tarttuvat erilaisia pyydyksiin. Ja sama ymmärtääkseni pätee myös ihmisten kalastamiseen. Joku kaipaa tiukkaa apologeettista debattia, toinen lämmintä kuppia kahvia marraskuun harmaudessa ja kolmas kuuntelua ja esirukousta elämän kriisitilanteessa. Neljäs ehkä sitä, että joku tulee hänen kanssaan oikeuteen turvapaikkakäsittelyyn.
Maahanmuuttajat on yksi keskeinen ongelmakohta kirkon kohdalla siinä mielessä, että heidän tavoittamisensa on varsin heikkoa vielä tässä vaiheessa. Toivon että tässä aloitteessa ja sen käsittelyssä otetaan huomioon myös maahanmuuttajien tavoittaminen.
Evankeliumi ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta on yksi, mutta ihmisten vetämiseen sen piiriin on monenlaisia keinoja, ja mitä monikulttuurisemmaksi meidän yhteiskuntamme muuttuu, niin sitä monipuolisempia evankelioimisen tapoja me myös tarvitaan.
Vietin vuoden 2015 syyskuun perheeni kanssa New Yorkissa, ja siellä oli koulutus, jossa annettiin välineitä tavoittavien kaupunkiseurakuntien perustamiseen. Tämä koulutus ajoittui aikaan ennen kuin me aloitettiin työ yökerhosta takaisin kirkoksi muutetussa Helsingin Luther-kirkossa, ja se oli erittäin hyvä koulutus. Mutta itse New Yorkin kaupungissa yksi huomiota herättänyt seikka oli se, että yksikään päivä tuossa kaupungissa ei kulunut ilman että törmäsi jollain tavalla evankelioimiseen. Siis kadulla tai metrossa. Ja metodit, mitä siellä tuli vastaan, oli toki hyvin monenlaiset, enkä ihan niitä kaikkia soveltaisi täällä meidän koto-Suomessa, mutta arvostin kyllä sitä että yritystä riitti. Oltiin liikkeellä evankeliumin tähden.
Koulufysiikan tunnilla nimittäin opin sellaisen tärkeän tosiasian, että lähtökitka on suurempi kuin liikekitka. Autokoulussa taas opin sellaisen viisauden, että liikkuvaa autoa on helpompi ohjata. Onko kirkko liikkeellä evankelioinnin suhteen? Millainen meidän kalastusvälineiden valikoima on ja ketkä jäävät niiden ulkopuolelle? Tätä on syytä myös miettiä.
Puheenvuoroissa on tullut ilmi erilaisia, ei aina kovin myönteisiä käsityksiä evankelioimisen metodeista. Ehkäpä olisi aika päivittää työkalupakkia. Itselleni mieluisin kalastusväline on ehkä jonkinlainen nuotta, tavoittava yhteisö joka on rakennettu niin, että siihen on helppo tulla uutena mukaan riippumatta siitä, minkälainen tausta on, mutta jossa Kristuksen veren evankeliumi on selkeänä esillä ihan jokaiselle.
Mitkä ovat kirkon työntekijöiden todelliset valmiudet evankelioida? Ainakaan teologinen yliopistokoulutus ei siihen valmenna, eikä sen varmaan pidäkään. Entä mitkä ovat työntekijöiden valmiudet kouluttaa ja valtuuttaa seurakuntalaisia evankelioimiseen?
Pyydän valiokuntaa kiinnittämään erityisesti huomiota aloitteen viimeiseen ponteen, jossa pyydetään selvittämään, miten evankelioimisen opettaminen liitetään läpäisyperiaatteella kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden koulutukseen.
Lisäksi pyydän kiinnittämään huomiota siihen, onko tavoitetuille kirkon piirissä yhteisöjä, joissa he voivat keskustella, kysyä ja kasvaa yhdessä muiden kanssa.
Evankelioiminen, siihen kouluttaminen ja tavoittavien yhteisöjen rakentaminen voisi olla myös hedelmällinen yhteistyökenttä monien kirkkomme herätysliike- ja lähetysjärjestöjen kanssa.
Kiitos.

Täysistunto tiistaina 9.11.2021 klo 9:00
Kirkkohallituksen esitys kirkolliskokoukselle uudeksi kirkkolaiksi, laiksi evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta, laiksi evankelisluterilaisen kirkon työmarkkinalaitoksesta ja laiksi tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä ratkaisuistaan

Kiitos puheenjohtaja, arvoisat edustajakollegat.
Kommentoisin ihan lyhyesti tätä edustaja Vuoren aiempaa puheenvuoroa taktikoinnista. Jos joku haluaa taktikoida, niin kyllä se taktikoinnin paikka on juuri tämä ensimmäinen äänestys, koska jos tämä mietintö palautetaan valiokuntaan, niin kyllähän tämä asia lykkääntyy siinä tapauksessa, eli lakipaketti ei nyt mene eteenpäin ja hyvin epävarma on sitten myöskin se jatko siitä eteenpäin, koska meitä, jotka emme siitä tunnustuspykälästä luovu, on tässä salissa varmastikin aika monta.
Eli kannattaa miettiä taktikointi kyllä jo tässä seuraavassa äänestyksessä, eikä ajatella, että sen paikka tulee sitten vasta myöhemmin. Olisi sääli, jos vastenmielisyys tunnustuspykälää kohtaan olisi niin suuri, että sen takia olisi valmis kaatamaan koko tämän paketin. Lisäksi muistutan edustaja Auvisen puheenvuorosta tässä aikaisemmin, eli nythän ei ole kyse siitä, että oltaisiin poistamassa tunnustuspykälää tai tunnustusmääritelmää laajemmassa
muodossa sieltä kirkkojärjestyksestä. Kyllä se siellä tulee jatkossakin olemaan, vaikka tunnustuspykälä myös säilytettäisiin kirkkolaissa.
Kiitos.

Täysistunto tiistaina 9.11.2021 klo 9:00
Kirkkohallituksen esitys kirkolliskokoukselle uudeksi kirkkolaiksi, laiksi evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta, laiksi evankelisluterilaisen kirkon työmarkkinalaitoksesta ja laiksi tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä ratkaisuistaan

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat.
Kiitos lakivaliokunnalle oikein perusteellisesta työstä, ja kiitos myös perustevaliokunnan lausunnon huomioimisesta, muun muassa konfirmaation edellyttämisestä hengellisen työn tekijöiltä. Perustevaliokunta oli lausunnossaan ”yksimielinen siitä, että kirkon tunnustus on tuotava esiin kirkkolaissa. Kun tunnustus on mainittu kirkkolaissa, tullaan määritelleeksi se, mihin kirkon identiteetti suhteessa muuhun yhteiskuntaan perustuu, sekä annetaan riittävä pohja kirkon tunnustukseen perustuville muille kirkkolain säädöksille. Kirkolla myös säilyy vapaus päättää tunnustuksensa sisällöstä. Sen sijaan näkemykset hajaantuivat siitä, mikä olisi tunnustuksen esiin tuomisen laajuus.” Tämä oli suoraa sitaattia meidän lausunnostamme. Pidän jokseenkin ristiriitaisena, että täällä toisinaan samoissa puheenvuoroissa korostetaan kirkon autonomiaa ja kuitenkin pelätään kovasti eduskunnan tukistusta. Yhden tukistuksenhan kirkko on jo saanut, kun kirkkolain edellistä versiota ei hyväksytty.
No, nyt vaaditut muutokset on tehty, ja ehkäpä sen toisenkin tukistuksen kestämme, jos eduskunta tämän perusteellisen ja tunnollisen työn jälkeen sellaisen päättää meille vielä antaa.
Sitä toki kyllä epäilen.
Edustaja Zitting ilmaisi pitävänsä sitä kuuliaisuuden puutteena, jos emme poista tunnustuspykälää. Tästä on helppo olla eri mieltä. Kirkkohan osoittaa kuuliaisuutta juuri sillä, että vaaditut muutokset on tehty, ja myös sillä, että kirkkolaki viedään eduskunnan päätettäväksi. Ja eduskunta saa tehdä sitten omat päätöksensä joko hyväksyä tai hyljätä sen. Omaan kantaani tukistuksen pelkääminen ei vaikuta. On niitä huonompiakin syitä saada tukistuksia kuin Raamattuun perustuva usko ja luterilainen tunnustus. Niin kauan kun meillä on kirkkolaki, sinne
kuuluu myös tunnustuspykälä sen kirkkolain alkuun. Kannatan lämpimästi lakivaliokunnan mietintöä, ja kiitän piispoja siitä, että myös he ovat mietinnön kannalla. Samalla ilmoitan, että en missään tilanteessa äänestäisi sellaiseen kirkkolain puolesta, josta tunnustuspykälä olisi poistettu.
Kiitos.

Täysistunto perjantaina 6.8.2021 klo 10:30
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2016-2019

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssaedustajat.
Haluan kiittää tulevaisuusvaliokuntaa erinomaisesta mietinnöstä. Siinä on useita vahvuuksia, mutta nostan esille kaksi seikkaa, joista olen erityisen iloinen.

Ensimmäinen on ponsi yksi, jossa edellytetään, että milleniaalien ja Z-sukupolven osallisuuden vahvistamiseksi kirkko ryhtyy määrätietoisiin toimiin yhteyksien rakentamiseksi nuoriin aikuisiin. Nuorten opiskelijoiden ja nuorten aikuisten arvostus näkyy kirkkomme piirissä valitettavasti varsin usein pelkkien puheiden tasolla. Opiskelijatyötä tehdään kirkon piirissä hyvin pitkälti vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Tämä on johtanut siihen, että mitä enemmän järjestö on keskittynyt työskentelemään vain nuorten ja opiskelijoiden parissa, sitä vähemmän sillä on varoja. Tällä on toki se myönteinen vaikutus, että nuorten on opittava tekemään yhdessä ja
kantamaan vastuuta, mutta rajansa kaikella.

On käynyt niinkin, että seurakunta on ajanut opiskelijaillat pois tiloistaan määräämällä näille niin korkean vuokran, ettei opiskelijoilla ole ollut sitä mahdollista maksaa. Opiskelijoilla ja nuorilla kun ei yleensä ole vielä kovin suuria mahdollisuuksia taloudelliseen kannatukseen.

Toivon, että tämä mietintö otetaan huomioon käytännön tasolla, ja tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta varoja suunnataan nykyistä enemmän nuoriso- ja opiskelijatyötä tekeville järjestöille, niin budjettivaroin kuin kolehdein.

Toinen ilonaihe on, että ponnessa kolme esitetään, että ”kirkko tukee seurakuntia siinä, että jumalanpalvelukset ovat eläviä, saavutettavia ja kutsuvia kaikille, sekä tukee yhteisöllisyyttä ja erilaisten yhteisöjen muodostumista”. Mietinnössä nähdään yhteisöt keinona tavoittaa ja sitouttaa seurakuntaan nuoria aikuisia. Toivon, ettei seurakunnissa jatkossa enää nähdä messuyhteisöjä uhkina ja kilpailijoina, vaan tärkeinä yhteistyökumppaneina, jotka voivat kutsua nuoria aikuisia Kristuksen yhteyteen, ja sen myötä myös seurakunnan yhteyteen, ja sitoutumaan siihen.

Tunnustan rehellisesti, niin kuin ehkä jotkut tietävätkin, että minulla on tässä ilossa oma lehmä hyvin vahvasti ojassa, koska työskentelen sellaisessa messuyhteisössä, jonka osallistujien tavanomainen keski-ikä on alle 30 vuotta. Olen tottunut lasten ääniin kirkossa, ja yhteisömme myös tavoittaa aktiivisesti niitä, jotka eivät elä paikallisseurakunnan jumalanpalvelusyhteydessä. Teemme jatkuvaa aktiivista tavoittavaa työtä. Ja pohdin aidosti sitä, että mitä tämä kirkon tuki voisi tarkoittaa käytännössä. Ainakin on hyvä, jos ylimääräinen vastustus vähenee.

Toivon, että tätä asiaa pohditaan yhdessä mahdollisimman laajalla porukalla. Etsitään keinot sille, että jumalanpalveluselämä saadaan kirkossa eläväksi, saavutettavaksi ja kutsuvaksi. Kannatan mietintöä ja kiitän siitä lämpimästi.
Kiitos.

Täysistunto torstaina 5.8.2021 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien
parien vihkimisestä ja siunaamisesta – Lähetekeskustelu

Kiitos, puheenjohtaja.
Itse asiassa juuri äskeiseen liittyy ihmettelyni. Olen uusi tässä kirkolliskokouksessa, mutta kovasti ihmettelen, että lainoppinut asiantuntija ryhtyy täällä politikoimaan ja käyttäytymään ikään kuin hän olisi yksi edustajista.

Olen olettanut, että he ovat täällä sitä varten, että jos me haluamme kysyä jotakin tarkentavia asioita lainsäädännöstä, niin he ovat täällä meitä varten, eikä niin, että he pyrkivät ohjailemaan tätä päätöksentekoa ja pyrkivät tuomaan omia ideologisia ja poliittisia näkemyksiään täällä. Mutta pyydän että korjaatte, jos olen ollut tässä väärässä käsityksessä.
Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.8.2021 klo 18:00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma – Lähetekeskustelu jatkuu

Nyt otan tämän [maskin] pois, että näkyy naamakin.

Kiitos puheenjohtaja, arvoisat edustajat,
ja oikein lämmin kiitos hyvin monipuolisesta ja rikkaasta keskustelusta tähän asti. Pyrin olemaan toistamatta monia hyviä ajatuksia, joita tässä on edellä esitetty.

Nyt käsiteltävän aloitteen tavoitteeksi kerrotaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen kirkossa. Ja tätä tavoitetta on helppo kannattaa, mutta en kuitenkaan kannata aloitteessa esitettyjä keinoja tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Ensinnäkin on syytä korjata aloitteen alkupuolella esitettyjä harhaanjohtavia ilmaisuja. Aloitteessa vaaditaan että ”kirkon on määriteltävä ja asiaankuuluvalla päätöksentekomenettelyllä päätettävä, miten ja missä uskonnonharjoituksen yhteyksissä kirkko päättää poiketa yhdenvertaisuuslaista ja sallia syrjivää kohtelua ja tai opetusta.” Näin sanotaan siitä huolimatta, että kirkkohallitus on jo määritellyt, mitkä toimintamuodot lasketaan uskonnonharjoitukseksi.

Näissä tapauksissa ei ole kyse yhdenvertaisuuslaissa määritellystä syrjinnästä, eikä siinä poiketa yhdenvertaisuuslaista, vaan juurikin toimitaan lain määrittämissä puitteissa. Lähtökohta aloitteelle näyttää siis olevan kovin negatiivinen.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen kirkon toiminnassa on yksi kristillisen lähimmäisenrakkauden toteuttamisen muoto. Joskin lähimmäisenrakkaus on paljon enemmän. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus etsivät minimiä ja tasajakoa, lähimmäisenrakkaus etsii ihmisen todellista parasta ja kutsuu näkemään vaivaa toisen puolesta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus perustuvat suhteellisuudelle, lähimmäisenrakkaus nousee absoluuttisesta perustasta, Jumalan ehdottomasta rakkaudesta Kristuksessa. Kirkon ei tule missään tapauksessa latistaa syvällistä, uskostamme nousevaa, lähimmäisenrakkauden ymmärtämistä kolkoksi ja viralliseksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ihanteeksi, vaan näitä tulee aina tarkastella uskon ja lähimmäisenrakkauden valossa ja näille alisteisena.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen kirkon toiminnassa on siis kannatettava tavoite, jos nämä arvot asetetaan oikeaan kontekstiin, suhteessa kirkon uskoon ja tunnustukseen. Mutta tarvitaanko tähän sitä raskasta ja kallista hallinnollista prosessia, jota aloitteessa esitetään? Pelkkä kattavan selvityksen tekeminen koko kirkon jokaisen seurakunnan eri toimintamuotojen toiminnallisesta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustilanteesta, ottaen huomioon seurakuntien moninaisuuden, ja yhdenvertaisuuden eri aspektit, olisi melkoinen urakka.

Hieman konkretiaa:
Kuten edustaja Mithiku mainitsi, yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän eritellysti 13:n eri syyn perusteella, ja tasa-arvolaki lisää listaan vielä kolme syrjintäperustetta: sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu. Yhteensä siis 16 eri perustetta. Voitte mielessänne laskeskella, millainen operaatio olisi tehdä kattava selvitys 378 seurakunnan eri toimintaryhmien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustilanteesta kunkin 16 syrjintäperusteen valossa, ja kuinka paljon se mahdollisesti maksaisi. Onko tämä nyt se asia, johon kirkon rahoja tulisi suunnata vielä enemmän, kuin on tähän mennessä suunnattu? Ei taida saldo riittää.

Jonkun seurakunnan hankalin toiminnallinen yhdenvertaisuuskysymys voi olla vanhan kirkon liian jyrkät rappuset, joihin on vaikea saada kunnollista ramppia. Toisessa seurakunnassa polttava yhdenvertaisuusongelma ongelma voi olla kahden, toisaalla maailmassa keskenään sodassa olevan, etnisen ryhmän edustajien vaikeus tulla toistensa kanssa toimeen seurakunnassa, ja näiden välillä epäilys siitä, että toista etnistä ryhmää suositaan toisen kustannuksella. Kolmannessa seurakunnassa yhdenvertaisuusongelman voi aiheuttaa kirkkoherra, tai jopa hiippakunnan tuomiokapituli, joka evää alueellaan kokoontuvalta yhteisöltä luvan viettää ehtoollista.

Eri seurakunnissa eteen tuleva tuleva tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset ovat varsin erilaisia. Siksi toiminnan arviointi tulee tehdä ensisijaisesti siellä, missä sitä toteutetaan. Ihmisten kohtaamisessa paras osaaminen on ruohonjuuritasolla, paikallisseurakunnista ja muissa kirkon hengellisissä yhteisöissä, ei ylätason hallinnollisissa rakenteista. Siksi edellistä tulee vahvistaa, jälkimmäistä keventää. Kuten Luther on todennut, lähimmäisenrakkaus on kekseliäs. Tätä kekseliästä luovuutta seurakunnissa tarvitaan jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa.

Pyydän valiokuntaa ottamaan huomioon, että tämä aloite olisi osaltaan ohjaamassa kirkkoa yhä enemmän keskusjohtoiseen suuntaan. Se vahvistaisi ylätason rakenteita, ja tuottaisi lisää tehtäviä ylätasolle. Kun meidän huomiomme pitäisi kohdistua päinvastaiseen suuntaan, kuinka saadaan ruohonjuuritason seurakuntatyöhön parhaat edellytykset elää rikasta hengellistä elämää, jossa jokainen taustastaan ja ominaisuuksista riippumatta saa olla jakamassa Jumalan hyviä lahjoja Kristuksessa.

Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.8.2021 klo 15:00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kummin lisääminen aikuiselle

Kiitos puheenjohtaja.
Kiitos edustaja Toiviaiselle ja Niiraselle tästä aloitteesta. Erinomainen aloite ja pääkaupunkiseudulla esimerkiksi on hyvin tärkeä, että kun maahanmuuttajat ovat usein niitä, joita kastetaan aikuisena, että saadaan siihen kummi mukaan, ja tällä tavalla tuetaan myös kotoutumista ja myös sitä hengellistä kasvua, eli haluan kiittää tästä hyvin lämpimästi. Erittäin hengellisestä elämästä ja kirkon elämästä nouseva aloite.

Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.8.2021 klo 15:00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Ympäristövaikutusten arviointi

Kiitos, puheenjohtaja.
Tiedustelen, eikö istunto pitänyt keskeyttää ennen äänestystä, jotta ne, jotka eivät ole paikalla salissa, ehtivät äänestämään.

Täysistunto keskiviikkona 4.8.2021 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkkojärjestyksen 2. luvun 9 § ja 10 § muuttaminen

Kiitos, puheenjohtaja.
Ymmärsin niin, että edustaja Juntunen teki vastaesityksen, jotta aloite hyväksyttäisiin. Ilmaisen kannatukseni tälle vastaesitykselle.
Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.8.2021 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkkojärjestyksen 2. luvun 9 § ja 10 § muuttaminen

Kiitos puheenjohtaja, arvoisat edustajat.
Kiitos yleisvaliokunnalle mietinnöstä ja perustevaliokunnalle lausunnosta.
Viime sunnuntain evankeliumitekstissä, jonka kuulimme myös avajaismessussa, Jeesus kertoi uskollisesta ja viisasta taloudenhoitajasta, jonka isäntä oli asettanut huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan. Hän kertoi myös huonosta taloudenhoitajasta, joka unohtaa vastuunsa ja ryhtyy pieksemään palvelijoitaan. Tämä vertaus on hyvä pitää mielessä kun mietimme tätä mietintöä ja aloitetta, ja siinä aloitteessa esitettyä huolta. Se nousee käytännön seurakuntaelämästä.

Mietinnöstä huomaa että aloitteen huoli on kuultu ja ymmärretty, mutta kuitenkin aloitteen esittämä ratkaisu huoleen torjutaan. Kuitenkaan valiokunta ei esitä tilalle mitään muutakaan sellaista ratkaisua, joka takaisi automaattisesti, että tämä asia tulee kuntoon. Hannu Kipon tavoin toivon, että että todella näihin tilanteisiin puututaan tarvittaessa piispalliselta tasolta niin, että yhteistyö aidosti onnistuu silloinkin kun se on vaikeaa.

Sekä yleisvaliokunnan mietinnössä että perustevaliokunnan lausunnossa aloitteen suurimpana vaarana nähdään hajaannus. Mutta mikä on hajaannus? Onko hajaannusta tosiaan se, jos ihmiset kokoontuvat viikoittain ehtoolliselle, jonka luterilainen pastori toimittaa kirkkomme käsikirjan mukaisesti, jos se tapahtuu jossain muualla kuin paikallisseurakunnan kirkossa tai ilman kirkkoherran lupaa?

Vai olisiko hajaannus kuitenkin se, että yli 90 % seurakuntalaisista ei tule mihinkään ehtoollispöytään? Jos ollaan huolissaan hajaannuksesta, niin kummasta hajaannuksesta oikeasti pitää olla huolissaan? Siitä että perustetaan messuyhteisöjä, jotka keräävät ihmisiä ehtoollispöytään meidän kirkkomme sisällä vai siitä että niin suuri joukko kirkkomme jäsenistä jättää kokonaan tulematta ehtoollispöytään? Tätä pyydän miettimään ihan tosissaan.

Mietinnössä pidetään riskinä sitä, että yhteisö ei enää toimisi yhteistyössä paikallisseurakunnan kanssa, jos tähän ei olisi pakottavaa syytä. Tätäkin pyydän miettimään. Jos tilanne on todella se, että ainoa syy tehdä yhteistyötä paikallisseurakunnan kanssa on pakko pyytää lupa ehtoollisen viettoon, niin kyllä silloin peli on jo menetetty.

Tämä aloite on päinvastoin osoitus siitä, että halutaan pysyä yhteistyössä paikallisseurakunnan kanssa ja toimia kirkon järjestyksen mukaisesti. Ei se, että ei ole pakko kysyä kirkkoherran lupaa, estä rakentamasta hyvinkin lämmintä vuorovaikutusta ja yhteistyötä messuyhteisön ja paikallisseurakunnan välillä.

Jos messuyhteisö kokoaa ehtoollispöytään suuremman määrän seurakuntalaisia kuin paikallisseurakunnan kello kymmenen messu, ja yhteisö kokoaa paljon nuoria aikuisia ja lapsiperheitä, olisiko viisaampaa pyrkiä oppimaan siitä jotain eikä estämään sen toiminta? Liian tiukat raamit johtavat juuri siihen, että yhteisöt irtaantuvat paikallisseurakunnan yhteydestä.

Koska tosiasiallisesti kirkolla ei ole mitään keinoja estää niitä yhteisöjä irtaantumasta kirkon kaitsennasta, jotka niin haluavat tehdä. Tästä lienee jo ihan riittävästi esimerkkejä.
Tästä syystä toivon että että mietintö johtaa käytännön tasolla toimiin yhteistyön puolestaan ja yhteyden säilyttämisen puolesta.

Kiitos.

Täysistunto tiistaina 3.8.2021 klo 10:30
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien
parien vihkimisestä ja siunaamisesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.
Mitä ihmettä? Tämä oli ensireaktioni, kun luin nyt käsiteltävän aloitteen, ja kun ensihämmennys oli mennyt ohi, jäljelle jäi edelleen kysymys: mitä ihmettä?

Kuten edeltävissä puheenvuoroissa on jo useampaan kertaan todettu, kirkolliskokous on vastikään torjunut aloitteen samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Tätä ennen asiasta käytiin hyvin perusteelliset keskustelut. Kirkolliskokouksen päätöksen jälkeen piispainkokous on valmistellut aiheesta oman kirjeensä, jota olemme tällä joukolla jo ehtineet käsitellä.

Herää kysymys, onko aloitteen tekijöillä ja allekirjoittajilla minkäänlaista kunnioitusta yhteistä päätöksentekoa kohtaan. Siinä esitetty pyyntö on selkeästi kirkolliskokouksen päätöksen vastainen. Tämän aloitteen käsittelyssä ei ole kyse vain siitä, mitä mieltä me edustajat olemme itse asiasta, eli avioliitosta. On kyse siitä, arvostammeko tätä instituutiota millään tavalla. En voi kuvitella, että samankaltaista käytöstä hyväksyttäisiin eduskunnassa.

Haluaako kirkolliskokous antaa sen viestin, ettei se itse arvosta omia päätöksiään? Minä en halua. Siksi kannatan edustaja Juntusen esitystä hylätä aloite, eli jättää kokonaan käsittelemättä.
Kiitos.

Täysistunto tiistaina 3.8.2021 klo 10:30
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen

Kiitos arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat!
Kiitos kirkkohallitukselle tästä esityksestä. Kiinnitän lyhyesti huomiota ihan vain yhteen yksityiskohtaan. Nimittäin kirkolliskokouksen varapuheenjohtajan vaalien toimittamiseen, ja pyydän valiokuntaa harkitsemaan, olisiko siihen syytä tehdä muutos.

Kirkkohallituksen esityksessä kolmas luku ja 12. pykälä varapuheenjohtajan vaali esitetään toimitettavaksi nykyiseen tapaan erillisinä vaaleina. Tämä käytäntö niin kirkolliskokouksessa kuin kirkon muissakin toimielimistä voi johtaa siihen, että suurin ryhmä ottaa yksin haltuunsa puheenjohtajiston. Käytäntö ei tue kirkon ykseyttä mutta toki tämä puute voidaan paikata kohteliailla sopimuksilla.

Mikäli varapuheenjohtajien vaali jatkossa yhdistettäisiin niin että molemmat varapuheenjohtajat valittaisiin erillisten vaalien sijaan yhdessä vaalissa ja kukin edustaja voi antaa vain yhden äänen käytäntö takaisi automaattisesti sen, että kirkolliskokouksen eri laidat tulisivat edustetuiksi puheenjohtajistoon. Pyydän hallintovaliokuntaa harkitsemaan tätä vaihtoehtoa valmistelussaan.
Kiitos.

Täysistunto torstaina 5.11.2020 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Aloite avioliittoon vihkimisen ehtojen muuttamisesta kirkkojärjestyksessä

Kiitos, puheenjohtaja.

Edustaja Auvisen puheenvuorossa esitettyyn huoleen totean, että tässä valiokuntamme lausunnossa todetaan sivun yhdeksän alussa, että nykyinen käytäntö ei rajaa kirkollista vihkimystä vain rekisteröityihin kirkkokuntiin kuuluviin kristittyihin, vaan vihkiminen on mahdollinen myös muun muotoisen kristillisen seurakunnan kastetulle jäsenelle, mikäli toinen puoliso on kirkon jäsen. Eli tämä ei edellytä, nykyinenkään käytäntö ei edellytä, rekisteröidyn kirkkokunnan jäsenyyttä, vaan esimerkiksi yhdistysmuotoisen seurakunnan jäsenellä on siihen
tälläkin hetkellä jo oikeus.

Kiitos.

Täysistunto torstaina 5.11.2020 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Aloite avioliittoon vihkimisen ehtojen muuttamisesta kirkkojärjestyksessä

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajatoverit.
Sinänsä tämän aloitteen päämäärä on hyvä. Tilanne on Suomessa hyvin monimuotoinen ja monenlaisia tilanteita tulee vastaan, monenlaisia pariskuntia muodostetaan. Aloite nousee kirkon arjesta käsin. Kuitenkin tämän aloitteen hyväksyminen voisi johtaa hyvin erikoisiin ja hankaliin tilanteisiin. Avioliiton siunaaminen ja avioliiton vihkiminen ovat toki toimituksina hyvin samankaltaisia ja niissä ei sinänsä ole kovin suurta teologista eroa, niin kuin perustevaliokunta on todennut. Mutta niissä on kuitenkin merkittävä ero. Avioliiton siunaamisessa avioliitto on jo olemassa, avioliiton vihkimisessä syntyy avioliitto. Se solmitaan vasta siinä.

Tällöin siihen avioliiton solmimisen tilanteeseen, vihkimiseen, liittyy erityinen vastuu siitä, minkälaiseen avioliittoon ollaan vihkimässä ja millä perusteella. Tästä syystä kirkon ei mielestäni pidä avata tätä mahdollisuutta niille, jotka eivät lainkaan kuulu mihinkään kristilliseen yhteisöön. Kirkon vastuulla on varmistaa, että ne jotka astuvat kristilliseen avioliittoon, myös ymmärtävät mistä on kyse ja sitoutuvat niihin periaatteisiin. Näin ollen kannatan edustaja Puhalaisen tekemää vastaesitystä.

Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.11.2020 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2016-2019 – Lähetekeskustelu jatkuu

Korjaan, että en ole puhunut mistään yhdestä yhtenäisestä feministiteologiasta ikinä, vaan korostin, että tämä on tavallinen teema feministiteologiassa.

Kiitos

Täysistunto keskiviikkona 4.11.2020 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2016-2019 – Lähetekeskustelu jatkuu

Kiitos, puheenjohtaja.

Vastauksena edustaja Toiviaiselle, että edustaja Järvinen haastoi juurikin patriarkaalisuuden purkamiseen eikä inklusiivisuuteen omassa eilisessä puheenvuorossaan. Sen takia luonnollisesti kommentoin juuri sitä enkä inklusiivisuutta, joka on myös olemassa. Eli kohdistin juurikin tähän teemaan oman kommenttini.

Liturgisen kielen muuttaminen sukupuolineutraaliksi on varsin tavallinen teema feministiteologiassa, ja en usko että feministiteologit olisivat kovin iloisia, jos heidät sukupuolitettaisiin olkiukoiksi, kun he näin tekevät. Eli mielestäni on myös feministiteologien arvostamista, että kerromme tästä projektista liturgisen kielen muuttamisessa, joka heillä on menossa. Tokikaan kaikki eivät näin tee.

Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 4.11.2020 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2016-2019 – Lähetekeskustelu jatkuu

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Kiitän lämpimästi kirkon nelivuotiskertomuksesta, joka avaa kaunistelematta niitä haasteita, joiden keskellä kirkko elää ja toteuttaa tehtäväänsä. Kertomus on erinomainen työväline kirkon työn kehittämiseen. Eilen alkaneessa keskustelussa edustaja Pauliina Järvinen nosti esiin kertomuksen havainnon siitä, että patriarkaalinen arvomaailma on erityisesti nuorempien sukupolvien naisille luotaantyöntävä, ja haastoi kirkkoa patriarkaalisuuden purkutalkoisiin. Myös nelivuotiskertomuksessa esitetään yhtenä johtopäätöksenä kristillisten, ei-patriarkaalisten hengellisyyden muotojen vahvempi esiinnostaminen, mitä tällä sitten tarkoitetaankin.

Niin, mitä sillä tarkoitetaan?

Patriarkaalisuus on isänvaltaa. Miten isänvalta puretaan kirkosta?
Patriarkaalisuuden purkaja ei voi johdonmukaisesti aloittaa messua Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Patriarkaalisuuden purkaja ei voi päättää messua Herran siunaukseen. Patriarkaalisuuden purkaja ei voi johdonmukaisesti rukoilla Isä meidän, ja ylistää hänen valtaansa, voimaansa ja kunniaansa iankaikkisesti, aamen.

Tämäkö on se tehtävä, johon Herramme Jeesus Kristus kirkkonsa lähetti ja lähettää tänä päivänä? Vai lähettikö Hän kuitenkin tekemään kaikki kansat, myös x-, y- ja z-sukupolvista, Hänen opetuslapsikseen? Onko kirkko umpikujassa patriarkaalisuutensa kanssa? Onko meillä valittavana vain nämä kaksi vaihtoehtoa? Joko kristillisen uskon poistaminen kirkosta, tai uusien sukupolvien menettäminen ja kutistuminen pieneksi konservatiivikerhoksi.

Mielestäni tilanne ei ole näin lohduttoman mustavalkoinen. On sellaista isänvaltaa, joka alistaa, nöyryyttää ja halventaa. Mutta on myös Isän valta, kaikkivaltiaan Isän valta, joka nostaa, kantaa ja pelastaa. Monelle nuoren sukupolven edustajalle vain edellinen, vääristynyt patriarkaalisuus on tuttua. On herroja, jotka alentavat heikompia ja uhraavat nämä pelastaakseen itsensä. Mutta kirkolla on Herra, joka alensi itsensä ja uhrasi ristillä itsensä jokaisen ihmisen puolesta.

Toki kirkossa tulee arvioida patriarkaalisuuden vääristymiä ja oikaista niitä. Mutta patriarkaalisuutta ei voi purkaa kirkosta purkamatta siitä koko kristillistä uskoa. Siksi patriarkaalisuuden purkamisen sijaan kirkon tulee vahvistaa opetustansa kaikkivaltiaasta Isästä, joka käyttää valtaansa antamalla jokaiselle ihmiselle äärettömän arvon, ja Herrasta, joka kumosi vääristyneen patriarkaalisuuden osoittamalla täydellistä rakkautta aina ristille asti. Tämä opetus löytyy Raamatusta, joka on jäänyt nuoremmilta sukupolvilta vielä avaamatta. Kirkon tehtävä on johdattaa heidät Raamatun ääreen.

Nuoret sukupolvet tarvitsevat myös messuyhteisöjä, joissa selkeän opetuksen ja ehtoollisen lisäksi toteutuu käytännön yhteisöllisyys ja hengellisen elämän jakaminen. He eivät enää sitoudu instituutioon perinteen vuoksi, mutta he voivat sitoutua yhteisöön, joka on heille merkityksellinen ja jossa he voivat kasvaa Jumalan tuntemisessa.

Vain näillä tavoilla myös x-, y- ja z-sukupolvien edustajat saavat mahdollisuuden kasvaa Jeesuksen opetuslapsiksi. Vain näillä tavoilla heidät saadaan liittymään takaisin kirkon yhteyteen ja pysymään siinä.

Kiitos.

Täysistunto tiistaina 3.11.2020 klo 10.30
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkkohallituksen esitys kirkolliskokoukselle uudeksi kirkkolaiksi, laiksi evankelis-luterilaisen
kirkon viranhaltijasta, laiksi evankelis-luterilaisen kirkon työmarkkinalaitoksesta ja laiksi
tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä ratkaisuista

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat.

Iloitsen siitä, että tämä uudistus etenee. Mutta iloitsen myös siitä, että kirkkohallituksessa tehtiin tunnustuslauselman sisällyttämisestä edelleen uuteen kirkkolakiin kannatettu muutosesitys, jota edustaja Mäki puheenvuorossaan avasi.

Kannatan tätä muutosesitystä, ja toivon että valiokunnat ottavat sen huomioon valmistelussaan. Toivon myös, että myös edustaja Räsäsen tekemä ehdotus otetaan huomioon. Tunnustuslauselman siirtäminen kokonaan kirkkojärjestyksen puolelle nyt esitetyillä perusteilla olisi yhtä viisasta, kuin poistaa talolta perustus siitä syystä, ettei sen väri sovi yhteen talon ulkolaudoituksen kanssa.

Tunnustuslauselma määrittää kirkon identiteetin ja sen myötä koko kirkkolakia. Vastaava lauselma on myös laissa ortodoksisesta kirkosta, kuten tässä on jo edellä todettu. Niinpä tunnustuslauselman paikan tulee olla edelleen kirkkolaissa, eikä kirkolliskokouksen tule päästää käsistään sellaista esitystä, josta tunnustuslauselma puuttuu.
Kiitos.

Täysistunto perjantaina 14.8.2020 klo 10.15
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Piispainkokouksen vastaus kirkolliskokouksen pyyntöön – Jatkettu keskustelu

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajat.
Ajattelin tulla tänne eteen ja säästää teidän niskojanne kun istun tuolla takana. Kiitos piispoille kirjeestä. Se valaisee rehellisesti kirkon tilannetta ja antaa hyviä eväitä kunnioittavaan keskusteluun.

Tässä piispojen kirjettä koskevassa keskustelussa on viitattu varsin usein kristilliseen ihmisarvokäsitykseen ja kuinka avioliittokäsityksen muuttaminen sukupuolineutraaliksi pitäisi olla se keino, jolla kirkko viestisi kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta. Tavoite ihmisarvon viestimisestä on jalo ja kristillinen ja siihen on helppo yhtyä. Uskon, että tämä on meille kaikille yhteinen asia. Avioliittoon vihkiminen on tähän kuitenkin varsin huono väline, eikä tällainen muutos ole kristillisen avioliiton kohdalla mahdollinen.

Avioliitto ei ole koskaan tarkoitettukaan kuulumaan jokaisen ihmisen elämään. Vuonna 2018 kokonaisavioituvuusluku Suomessa oli tilastojen mukaan 47/100 ja tässä on siis mukana myös ei-kirkollisesti solmitut avioliitot. Alle puolet suomalaisista siis solmii avioliiton. Onko siis niin, että yli puolet ihmisistä joutuu jäämään epävarmuuteen omasta ihmisarvostansa vai voisiko kirkolla olla joku muu kaikkia ihmisiä koskeva väline kertoa jokaisen ihmisen äärettömästä arvosta Jumalan kuvaksi luotuna ja Kristuksen lunastamana?

Onhan meillä. Meillä on Pyhä kaste. Pyhä kaste lahjoittaa Kristuksen, syntien anteeksi antamisen ja taivaan valtakunnan kansalaisuuden aivan kaikille riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muusta ihmisen omasta ominaisuudesta.

Auttaisiko tämän ristiriidan ratkaisemisessa se, jos avioliitosta ei yritettäisi tehdä ihmisarvon mittaa, mitä se ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan, vaan annettaisiin meitä kaikkia yhdenvertaisesti yhdistävän kristillisen kasteen loistaa siinä tehtävässä?
Kiitos.

Täysistunto torstaina 13.8.2020 klo 14.30
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen nimikkeistöön siirtyminen

Kiitos puheenjohtaja, arvoisat edustajat.

Pyydän valiokuntaa tässä aloitteessa kiinnittämään huomiota sellaiseen seikkaan, että siinä samaistetaan sukupuolineutraalius ja tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toisiinsa. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia, ja tämän voi huomata esimerkiksi lukemalla tasa-arvolakia, jossa puhutaan varsin paljon miehistä ja naisista. Kiinnittäkää tähän huomiota. Kiitos.

Täysistunto keskiviikkona 12.8.2020 klo 9.00
Puheenvuoro: Soili Haverinen, edustaja
Kirkkojärjestyksen 2. luvun 9 § ja 10 § muuttaminen

Kiitos, puheenjohtaja ja arvoisat edustajat.

Kannatan lämpimästi sekä edustaja Kipon aloitetta että sen lähettämistä jatkokäsittelyyn valiokuntiin. Tämä on hyvin tärkeä ja kipeä kysymys ja siksi juuri on tärkeää, että siitä keskustellaan.

Joistakin puheenvuoroista tässä on saanut sen vaikutelman, että ikään kuin ei toivottaisi, että myös meidän perinteisellä virkakannalla olevien koti olisi vielä tässä kirkossa. Uskon, että tässä salissa halutaan nimenomaan keskustella siitä, millä tavalla Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi olla meidän yhteinen kotimme ja millä
tavalla tilaa aidosti löytyisi kaikille. Sanoisin, että tähän mennessä näiden 30 vuoden aikana kirkko on laiminlyönyt tehtävänsä näiden seurakuntalaisten hoitamisessa ja nyt on mahdollisuus tuoda tähän jonkinlainen parannus ja tarttua siihen.

Kiitos.