Venäjällä lukuvuoden asuneena ja kieltä osaavana luulin ymmärtäväni jotain Venäjän näkökulmasta ja tavoitteista. Nyt täytyy myöntää, että en ymmärrä. Nähdäkseni Venäjä voi tässä sodassa vain hävitä tai se on jo hävinnyt.

On mahdoton ajatus, että se pystyisi alistamaan Ukrainan kansan valtaansa, vaikka se sotilaallisella voimalla pystyisikin aluksi nopeasti ottamaan Ukrainan valtion hallintaansa. On kuitenkin aivan eri asia valloittaa maa kuin hallita kansaa.

Ukraina on suuri kansa, jolla on merkittävä maanpuolustustahto. Tämä tahto ei nujerru sotilaallisen ylivoiman alla. Venäjän joukoissa taas on paljon sellaisia nuorukaisia, joilla on ollut elämälleen muitakin suunnitelmia, kuin lähteä kuolemaan hyökkäyssodassa veljeskansaa vastaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on perheväkivaltaa.

Mahdollistaakseen hyökkäyksen Venäjä on joutunut pyörittämään melkoista valhelinkoa sekä omaa kansaansa kohtaan että ulospäin. Muistan sen katkeruuden, joka venäläisillä oli vallanpitäjiä kohtaan kommunismin romahtamisen jälkeen, koska heille oli valehdeltu. Koko kansaa oli petetty valtavalla valheiden verkolla. Miksi venäläiset antavat sen tapahtua taas? Kuinka kauan he jaksavat ylläpitää hallintoa, joka ei ole lainkaan kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan, vaan ainoastaan saavuttamaan suuria sotilaallisia voittoja heidän poikiensa verellä?

Tämän sodan lopettaminen ei ole ensisijaisesti Ukrainan tai NATON tehtävä,. Se on Venäjän kansan tehtävä. He päättävät sen, kuinka pitkään he antavat hallita itseään valheiden voimalla. He päättävät, kuinka paljon heiltä saa viedä, jotta valtaeliitillä olisi resursseja harjoittaa väkivaltaa myös maan rajojen ulkopuolella. Toivon, että venäläiset suurena kansana, sekä kukin henkilökohtaisesti, ottavat vastuun siitä, mitä tapahtuu, ja laittavat sille pisteen.

Toivon ja rukoilen sekä Ukrainan että Venäjän kansojen parasta, enkä pidä näitä toistensa vastakohtina. Venäjän nykyinen hallinto on tekemässä kovaa vauhtia kummankin näiden elämästä hirvittävää.

Jäljelle jää kysymys, miksi Venäjän hallinto toimii näin? Tulisiko hyökkäystä katsoa voimannäytön sijaan pitkän epäonnistumisten ketjun toivottavasti viimeisenä lenkkinä? Putinilta odotettiin paljon, mutta mitä hän on lopulta saanut aikaan? Ajavatko epäonnistumiset hallitsemisen merkittävimmillä alueilla eli omien kansalaisten elinolosuhteiden parantamisessa hakemaan epätoivoisesti onnistumisia ja näyttöjä siellä, missä Putin olettaa olevansa vahvoilla – sotilaallisessa voimankäytössä? Onko epäonnistuminen koronaepidemian hoidossa peitettävä sekä omien että ukrainalaisten verellä? Syytä voi vain arvailla, mutta minun on vaikea nähdä tätä järjetöntä ja epäinhimillistä hyökkäystä missään muussa valossa.

#Ukraina