Tuleeko Isän valta purkaa kirkosta?

Puheenvuoro kirkolliskokouksen täysistunnossa 4.11. 2020 klo 9:00, § 2 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2016-2019 – Lähetekeskustelu jatkuu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat,

kiitän lämpimästi kirkon nelivuotiskertomuksesta, joka avaa kaunistelematta niitä haasteita, joiden keskellä kirkko elää ja toteuttaa tehtäväänsä. Kertomus on erinomainen työväline kirkon työn kehittämiseen.

Eilen alkaneessa keskustelussa edustaja Pauliina Järvinen nosti esiin kertomuksen havainnon siitä, että patriarkaalinen arvomaailma on erityisesti nuorempien sukupolvien naisille luotaantyöntävä, ja haastoi kirkkoa patriarkaalisuuden purkutalkoisiin.

Myös nelivuotiskertomuksessa esitetään yhtenä johtopäätöksenä kristillisten ei-patriarkaalisten hengellisyyden muotojen vahvempi esiin nostaminen, mitä tällä sitten tarkoitetaankin.

Niin, mitä sillä tarkoitetaan? Patriarkaalisuus on isän valtaa. Miten Isän valta puretaan kirkosta?

Patriarkaalisuuden purkaja ei voi johdonmukaisesti aloittaa messua Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Patriarkaalisuuden purkaja ei voi päättää messua Herran siunaukseen.

Patriarkaalisuuden purkaja ei voi johdonmukaisesti rukoilla Isää meidän ja ylistää hänen valtaansa, voimaansa ja kunniaansa iankaikkisesti, aamen.

Tämäkö on se tehtävä, johon Herramme Jeesus Kristus kirkkonsa lähetti ja lähettää?

Vai lähettikö hän kuitenkin tekemään kaikki kansat, myös x-, y, ja z-sukupolvista, hänen opetuslapsikseen?

Onko kirkko umpikujassa patriarkaalisuutensa kanssa? Onko valittavana vain nämä kaksi vaihtoehtoa, joko kristillisen uskon poistaminen kirkosta tai uusien sukupolvien menettäminen ja kutistuminen pieneksi konservatiivikerhoksi?

Tilanne ei ole näin lohduttoman mustavalkoinen.

On sellaista isän valtaa, joka alistaa, nöyryyttää ja halventaa, mutta on myös Isän valta, kaikkivaltiaan Isän valta, joka nostaa kantaa ja pelastaa. Monelle nuoren sukupolven edustajalle vain edellinen vääristynyt patriarkaalisuus on tuttua.

On herroja, jotka alentavat heikompia ja uhraavat nämä pelastaakseen itsensä,

mutta kirkolla on Herra, joka alensi itsensä ja uhrasi ristillä itsensä jokaisen ihmisen puolesta.

Toki kirkossa tulee arvioida patriarkaalisuuden vääristymiä ja oikaista niitä, mutta patriarkaalisuutta ei voi purkaa kirkosta purkamatta siitä koko kristillistä uskoa.

Siksi patriarkaalisuuden purkamisen sijaan kirkon tulee vahvistaa opetustansa Kaikkivaltiaasta Isästä, joka käyttää valtaansa antamalla jokaiselle ihmiselle äärettömän arvon, ja Herrasta, joka kumosi vääristyneen patriarkaalisuuden osoittamalla täydellistä rakkautta aina ristille asti.

Tämä opetus löytyy Raamatusta, joka on jäänyt nuoremmilta sukupolvilta vielä avaamatta. Kirkon tehtävä on johdattaa heidät Raamatun ääreen.

Nuoret sukupolvet tarvitsevat myös messuyhteisöjä, joissa selkeän opetuksen ja ehtoollisen lisäksi toteutuu käytännön yhteisöllisyys ja hengellisen elämän jakaminen. He eivät enää sitoudu instituutioon perinteen vuoksi, mutta he voivat sitoutua yhteisöön, joka on heille merkityksellinen ja jossa he voivat kasvaa Jumalan tuntemisessa.

Vain näillä tavoilla myös x, y, ja z-sukupolvien edustajat saavat mahdollisuuden kasvaa Jeesuksen opetuslapsiksi. Vain näillä tavoilla heidät saadaan liittymään takaisin kirkon yhteyteen ja pysymään siinä.

Kiitos.

Puheenvuoroni alkaa kohdassa 1:05
%d bloggaajaa tykkää tästä: